Olipa kerran prinsessa, joka kuihtui. Sitä mukaa kun kerma kuoriutui paljastui sisältä asteittain hauraampi, mutta eittämättä hetki hetkeltä kauniimpi, prinsessa. Siellä kuninkaallisuus oli näemmä piileskellyt koko ajan – ihan lattean todellisuuden keskellä juomassa lattea juurikin siinä kohdassa johon kyllä aurinko toisinaan osui, mutta johon ei tavattu tuijottaa. Tavallisuuden lait pätevät meihin kaikkiin, myös niihin, joihin lyödään aateluuden leima, ikuinen pallo nilkkaan.
Prinsessa oli kuin joutsen kapoisen kaulansa kanssa, suorastaan keiju! Herkän, haavoittuvan ja aina hymyilevän näköinen sekä tietysti niin kevyen, että sellaisen voisi jokainen ottaa käsivarsilleen ja kantaa luolaansa lepäämään. Prinsessan, tarkemmin ottaen tulevan herttuattaren, sisin silti vapisi kuin haavanlehti – sen täytyy olla niin, sillä niin kauniilla tavalla hauraita ja kauneudessaan kärsiviä ovat vain ihan aidot prinsessat. Minä tiedän, koska minulle kerrottiin sellaisesta taannoin, pikaisesti laskien noin kolmekymmentäyksi ja puoli vuotta sitten, ja en ole koskaan lakannut uskomasta satuihin.
Eräänä päivänä prinssikin viimein lakkasi hämäämästä kohtaloaan, soitti böönälleen heipat ja otti (kultaisen) lusikan aateliseen käteensä. Pyysi sitten itselleen kolmannenkin, siis käden, ja napsautti taikasauvallaan puoli maailmaa sekaisin. Naps vain, it’s nice to be a King, kuten tavataan sanoa. Mitä siihen voisi maalaistollo enää lisätä, paitsi, että vakka kantensa valitsee ja hyvä niin.
Lopulta kaukana pohjolassakin vierähti jokin kyynel ja kyynisyyden alle tukehtumaisillaan oleva pikkutyttö heräsi henkiin haukkoen happea kuivettuneeseen sieluunsa. Mieleen tulvahti yksittäinen muisto lapsuudesta, se miten ihanaa olikaan leikkiä hienoa rouvaa äidin vanhoissa kimaltavissa vaatteissa ja sotkea huulipunalla hampaita. Miten maailma oli vielä jotain edessä siintävää kaunista, johon mahtuisi niin uskomattoman paljon hyvää, eikä mitään epäoikeudenmukaista tai turhaa. Ei ainakaan turhia tunteita, silkkaa onnea vain. Sen me maalaistollotkin sentään ansaitsemme siinä missä tänään juhlapäiväänsä viettävä ihana keit ja armaansa willekin siellä jossain salamavalojen loisteessa.
Cheers meille kaikille soon to be -prinsessoille ja pikkutytöille, jotka sisällämme nukkuvat satavuotista untaan!
Pistetään prinssit ojennukseen ja prinssinakit wiskotaan wapun kunniaksi suuhun, tai vaikka sitten silmille ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti