keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Onneni muotti

Olen lukenut viime ajat onnellisuudesta ja oppinut, että sitä nyt ainakaan ei kannata tavoitella, sillä se onneton karkaa. Edessä siintävä promillen kokoinen taivasosuus on äkkiä hävinnyt, jos sitä yrittää kuolevainen koskea – onni elementissään, kuten pumpulinen pilvikin, on pohjimmiltaan vain tiivistynyttä vettä. Ei sen kanssa oikein voi ihokkain elää, mutta kokonaan ilmankaan ei huvittaisi olla.

Kaikesta huolimatta Onni on täällä tänään ja sen huomaa kyllä ellei sitä katso.
Olkoon se huomenna sitten täällä edelleen tai jo jossain muualla, sitä ei voi tietävinkään tietää tai taitavinkaan luvata, sillä ennustamattomimmat ovat sen reitit, jonka luo kaikkein eniten kaivataan. Onni on lienee vain varjo, joka liikkuu ympärillämme, mutta jota ei voi ohjailla. Sinulta se kyllä näyttää, mutta et ole sitä luonut, eikä se ole kanssasi syntynyt tai halua tehdä ikuisuuslupauksia yhteisestä elämästä kanssasi. Kunhan tässä vain hengaillaan ja pidetään kivaa - päivä kerrallaan hei, c’mon!

Onnellisin tapaamani ihminen? Tulee mieleen tuulisen kaupungin pikkuisen yksinkertainen asukki, joka vietti päivät polkupyöräillen ja seisoi toisinaan tuntikausia tien vierellä tuohon pyöräänsä nojaillen katselemassa ohi ajelevia autoja ja heiluttamassa kuskeille kättä. Kasvoille levisi joka kerta tyytyväinen virne kun joku vilkutti takaisin – ja niin, olinkohan sittenkin minä meistä se onnellisempi kun sain pienen ja hyljeksityn käteni liikkeellä nostaa kanssaeläjän kasvoille autuaan hymyn? Kaiken kokemani onnen jälkeenkin nuo hetket säilyvät mielessä ja lohduttavat – olen todistetusit joskus ollut Tärkeä.

Opinko tänään muuta? En sitten niin mitään.
Kevät painaa luomilla ja lyijy jaloissa. Olen kevyt ja painava yhtä aikaa – sen näemmä henki ottaa minkä kroppa päästää. Kannan liian raskaita ajatuksia, jotta jaksaisin nostaa päätäni ja nähdä päivän kauneuden, mutta niin vain on iltaan tultu tänäänkin. Ja rehellisesti sanottuna ilta-aurinko on kyllä hetkittäin kaunis, jos sitä vain kestää katsoa.


En aio palata kirjoihin
saat nähdä mitä sillä tarkoitin
rakkaus palaa minä en
aion olla onnellinen
 
Voin huoletta savukkeeni sammuttaa
kyllä helvetistä tulta saa
taivas palaa minä en
aion olla onnellinen.
 
-Kerkko Koskinen-



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti