Elämän takapenkillä matkanneena
tiedän.
Tätä kaikkea ohjaa joku muu, hyvä taikka huono kuski
tarvitseeko kaikkea määritelläkään
Maisemat vaihtuvat
niihin, jotka aina halusin nähdä
niihin, jotka aina halusin kiertää
niihin, joilla ei vielä ole nimeä
Kuuset vilisevät ohi ja melkein haistan ne
Ah, wunderbaum - wunderbar!
Onko Rakkaus paikkana lopultakin turva vai turvattomuus,
siis kumpaa enemmän?
Ja uskaltaako vieraalla maalla ajaa autolla, jonka ovia ei ole lukittu?
Tekisi mieli pelätä
Mutta.
Kun pienet jalat tassuttelevat hiljaa viereen,
pieni vastapesty suu on kuiskaushalua täynnä
ja lopulta äidin korvaan kuuluu hento ääni:
Minä rakastan sinua
niin täytyy voimattomana todeta
ei kai tämän kauniimpaa paikkaa olekaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti