Luonto. Kaipaan yhteisiä terapiaistuntojamme yhä useammin ja tiiviimmin.
Sitä kun kävelee metsässä ja tuntee, että on yhtäaikaa perillä ja matkalla, ilman tarvetta pinnistellä, tavoitella tai saavuttaa. Vapaus, tuoksu ja yhtenäisyys, sielu syvällä mullassa.
Miten vaikeaa muualla on kuulua mihinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti