Vesi heiluttaa timantteja
silkkisiipisten duetto laulaa
luonnon uskomaton kirjo lävistää silmät sielun ohella
puhkottu silmä, puhkotun sielun peili
viisas katsoisi ohi
julmin teippaisi korvat
Varjelkoon mikä kauneus
- ja sen hengitys iholla!
Ajattelen
jostain kuultua urbaania kysymystä: mikä täällä hakkaa?
sydän, sitä ei kaupungissa kuule
Säikähdän
viereeni hengitetään
kylkeä suutelee tuuli
katoan hetkeksi näkyvistä ja piirryn jonkun toisen silmiin
peilaan ja peilaudun
Onko meitä täällä sittenkään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti